Teatteriryhmä Kimara ry:n tunnuslaulu

Ryhmä Kimara runomatkallaan, ahaa, ahaa,

Ryhmä Kimara runomatkallaan

on tullut kanssanne juhlimaan, ahaa, ahaa, ahaa.

 

Se runon ystävän tavatessaan, ahaa, ahaa

Se runon ystävän tavatessaan

pyytää mukanaan runoja kuulemaan, ahaa, ahaa, ahaa.

 

Tule hetkeksi viihdekimaraan, ahaa, ahaa.

Tule hetkeksi viihdekimaraan

et kadu pysähdystä laisinkaan, ahaa, ahaa, ahaa.

 

Ryhmä Kimara runomatkallaan, ahaa, ahaa,

Ryhmä Kimara runomatkallaan

tuo iloa juhlanne tunnelmaan, ahaa, ahaa, ahaa!

 ONNEA ÄIDIT! KIITOS ETTÄ OLETTE!

Kaikki äidit matkustavat ykkösluokassa

           toukokuun toisena sunnuntaina:

ruusuihin käärityt sanomalehdet,

itse letitetyt annihelenat,

rypytetyt karjalanpiiraat,

juhlamokan tuoksu.

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina:

pesevät ykkösluokan vaunun ikkunat,

puunaavat lattiat,

kattavat pitopöytää kiskoille.

Toukokuun kolmantena sunnuntaina:

ajavat veturia,

murehtivat jokaisen matkustajan,

nostavat matkalaukut vaunusta,

pyyhkivät pölyt poikiensa puvuista,

tyttäriensä takit sukivat hiuksista.

Oi äitejä marimekoissaan:

kiittäkää kiittäkää kiittäkää.

(Pertti Alaja, Hyvää yötä, Kleopatra, 2007)

Liisa Mäkelä Ruusut

(Ruusut, Liisa Mäkelä)

 

ILOA KEVÄÄN JUHLAAN!

KEVÄINEN JUNAMATKA

Trolliusten vasarat

silmiäni takovat

            hoi

     mies herää!

kevät tekee terää

 

juna juoksee jyskyttäin

halki kenttäin vihreäin

            rentukoita

       kulleroita

kevään kultavasaroita

 

valkoisessa harsossaan

tuomet tanssii syliin

             pian

          pian joudutaan

kukkivihin kyliin            

(Aaro Hellaakoski, Jääpeili 1928)

 Ollaan matkalla kevääseen eli uuteen ja kohta saavutettavaan, joka tulvii runsaudessaan (junan) ikkunoista sisään: "tuomet tanssii syliin".

kullerot pien

 

Runo huhtikuun viikolle 18

Sydämen lyönnit

Sydämen lyönnit ovat kieli

jota kaikki maailman ihmiset ymmärtävät

Tuuli on kieli jota kaikki ymmärtävät,

kaikki ymmärtävät veden ääntä

vaikka kukaan ei täsmälleen tiedä

mitä vesi yrittää sanoa, kertoa,

saada ymmärtämään

Samaa varjoa kaikki maailman varjot,

oliivipuun ja kuusen

Samaa valoa kaikki valo, samaa verta

kaikki veri, samaa ihoa kaikki ihot,

yhtä ohuita

kuin matka viisauden ja hulluuden välillä

on lyhyt

Samaa kaipuuta kaikki kaipuu, samaa halua

halu olla täysin yhtä,

vaihtaa huulia, sormia ja hengitystä

Sama niitty kaikkialla maailmassa,

sama paljain jaloin

ylitettävä niitty

Sama aamuinen kuiskaus

keskellä niittyä

käsi kädessä

Sama syvä laulu

maailman lapsille laulettavaksi:

Kun ruoho on vihreää

se on vihreää pimeässäkin,

rakas

- Tommy Tabermann

 

rise 1789915 640

 

 

Runo huhtikuun viikolle 17

Jotkut talonpojat

ovat jättäneet kivet paikalleen

peltoon,  ainakin isoimmat.

Kivet pitävät maan lämpimänä,

sanovat vanhat.

Mutta on siinä enemmänkin.

Kivet ovat persoonallisuuksia,

ei yksikään toisensa kaltainen.

Niiden pois raivaaminen

on sama kuin raivaisi tieltä

vanhoja ihmisiä, ilman

laulua ja seremonioita. Pahempaakin!

Kivet ovat vanhempia, merkittävästi vanhempia,

ja pyhiä, päinvastoin kuin me

jotka olemme väliaikaisia.

                      LARS HULDÉN

                      (suom. Pentti Saaritsa)

Kivi 1

Lars Evert Huldén (5. helmikuuta 1926 Pietarsaari – 11. lokakuuta 2016 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija, kielentutkija ja kääntäjä.

 Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja väitteli vuonna 1957 ruotsin pohjalaismurteista. Hän hoiti yliopiston pohjoismaisten kielten professuuria vuosina 1964–1989 Tutkijana hän keskittyi ruotsin kielen murteisiin, Suomen ruotsinkielisten alueiden paikannimistön alkuperään sekä runoilijoihin Carl Michael Bellman ja Johan Ludvig Runeberg

Vuosina 1958–2014 Huldén julkaisi yhteensä nelisenkymmentä runokokoelmaa. Hän kirjoitti myös lauluja, revyitä ja kabareetekstejä. Huldén käänsi ruotsiksi suomenkielisiä näytelmiä ja runoutta (muun muassa Kalevalan vuonna 1999) sekä englanninkielisiä tekstejä, muun muassa William Shakespearen tuotantoa.

 Lars Huldénin isä oli kirjailija ja maanviljelijä Evert Huldén. Huldénin juuret ovat pohjalaisessa talonp

oikaissuvussa, ja kotiseutu Munsala esiintyy toistuvasti inspiraation lähteenä hänen runoudessaan.(Tiedot Wikipedia)

Runo huhtikuun viikolle 16

LÄHELLÄ TOISIAMME

Rakastaa kaikkea:

ensimmäistä ujoa pientä

nokkosenlehteä,

lokaa keväisellä tiellä

ja ilmoille lemahtavaa tunkkaista lannantuoksua

ja sulaneen kinoksen happanevaa pohjarutaa.

 

Oppia omaksumaan

kaikki puhtaana ja kauniina,

ja nähdä

kuinka lähellä toisiamme kaikki asumme

saman äidinsiiven alla.

                      Elmer Diktonius

                      (suom. Viljo Kajava ja Arvo Turtiainen)

nokkonen viikon runoon 3

KANNUSTUSTA KORONAN KESKELLE

Vaikka Uusimaa on  tänään suuri häkki,

sen yli lensi västäräkki,

ohi poliisien, yli partioiden,

tiesulkujen ja portinvartijoiden,

luo meidän, jotka emme vielä tiedä,

minne tämä aika saattaa meidät viedä.

Ei vapaa lintu väistä mitään rajaa,

kun siipiin tarttuu tuuli, joka ajaa ,

kaupunkeihin, kaukaisempiin kyliin,

jossa kriisi pudonnut on syliin.

Vaikka toisiamme emme vielä tapaa,

olkoot sydämemme kahleeton ja vapaa.

Luo rakkaiden, jos matkustaa voi emme,

yli muurien nyt nousee rukouksemme.

Pukeudutpa tänään viittaan sotilaan

tai hauraan hoidettavan potilaan,

ei aavistaa voi milloin päättyy retki,

siis elä rohkeasti tämä hetki.

Älä pelkää, älä tunteitasi pakasta,

vaan auta, rukoile ja rakasta !

(Anna-Mari Kaskinen ).

 

 Pitkäperjantain ja pääsiäisen tunnelmiin kaksi runoa:

Kirkkotiellä

Kuusivuotias poika ja äiti,
huntua kantain,
kirkosta kotihin käyvät,
kirkosta kotihin.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.

Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Äiti”, hän äkkiä kysyy,
”onko se sama Jeesus?”
”Mitenkä?” – ”Jouluna, äiti,
muistatko, myös oli Jeesus,
sellainen pieni aivan,
eikä hän itkenyt yhtään,
seimessä heinillä nukkui
eikä itkenyt yhtään.
Onko se sama Jeesus,
joka on ristinpuulla
- tällä tavalla, äiti?”

”On, hän on se sama Jeesus.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
poika ja omiaan miettii.
”Kirkossa sanottiin, äiti,
että se toinen Jeesus
yrttitarhassa itki.
Ja sitten ne sotamiehet
tulivat sinne, ja sitten

ne veivät hänet ja löivät
nauloilla ristinpuulle
- tällä tavalla, äiti.
Löivät. Varmaan se koski,
varmaan se kovin koski,
sillä hän huusi isää ja itki…
Äiti, hän itkee nytkin,
kuuletko, koko ajan?”

”Mitenkä? Missä itkee?”

”Sinun kohdallas aivan
kuuluu se itku, äiti.”
”Minun?” Vavahdus puistaa
äitiä niin kuin lyönti.
”Minun? Eikö se itku sitten
sinulle, sinussa itke?”
”Ei, se ei itke tässä.
Jeesus heinillä nukkuu
eikä hän itke yhtään.”

Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!

Jeesus äidissä itkee.

Oiva Paloheimo

... ja toinen runo täynnä toiveikkuutta, uskoa ihmisten yhteyteen:

 

Jokin ei katoa,

ei suostu katoamaan.

Jossakin sykkii sydän.

Elämän sydän,

sammumatoin.

Lassi Nummi

 

Runo huhtikuun viikolle 15

Kun ihminen on, kun hän on

olemassa, toiselle,

hän todella on.

Niin kuin kesäinen järvenselkä.

Ei sitäkään tarvitse nähdä

tietääkseen, että se on

tuossa. Siellä.

Jokin hiljainen ääni riittää vihjeeksi, tuoksu, henkäys,

tapa jolla tuuli koskettaa.

Ja kun on talvi ja kaupunki ja etäisyys ja ikävä,

jostakin nousee

aivan elävä

muistin kuva.

                      LASSI NUMMI

Kädet pien

Meidän kaikkien pääsiäiseen terveyttä ja iloa!

pääsiäismunat pien

Virpoi varpoi, tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks

 oksan ojennan ja elämän onnea toivotan.

Onni on siunausta, onni on rakkautta, onni on hyvä elämä,

 en palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi,

vaan Jumalan siunausta toivotan.

 

Voidaan hyvin!

 

Koronaviikoille toivoa, iloa, mietittävää tuomaan joka viikolle (vähintään) yksi runo:

Maaria Leinonen:

Sillä toivo

                      toivo on meille annettu

toivo vihreistä niityistä

joilla ei vihaa

joilla ei kuolemaa

joilla rakkaus kukkii kuin ruoho.

Toivo rakkaista kasvoista

                                            kerran kadotetuista

jotka tulevat vastaan

terveinä vammaa vailla.

Sillä toivo on meille annettu

että lapsen silmät

yhä iloa säteilisivät

että säilyisivät lämpimät kädet

tarttumaan lähimmäisen käteen

kuivaamaan kyyneleitä

istuttamaan ruusuja

että ruusut kukkisivat

                      sydämissä

eikä haudoilla.

Ja toivo kasvaa niin kuin kevään valo

niin kuin ruusu

niin kuin kypsyvä vilja. (1987)

IMG 0161 ruusu pien

 

TSEMPPIÄ KAIKILLE!

Elämme todella poikkeuksellisia aikoja koko maailmassa. Vaikka Kotkan kulttuuritoimen  päätös sulkea Nelosteatteri (ja monet muut laitokset), peruuttaa kaikki esitykset ja tapahtumat ja sitten vielä kielto kaikesta harrastamisesta Nelosen tiloissa vetikin polvet heikoiksi ja maton alta, on se pientä maailmanhistoriassa näinä koronapandemian aikoina. Meidän on kaikessa syytä kuunnella – ja totella -  ohjeistuksia, kyllä me tämän selvitämme, yhdessä!

Totta kai harmittaa, kun moni hieno asia Nelosteatterin ja Kimaran superkeväässä kariutui. Ehkä eniten harmittavat Veikko Sinisalo –kilpailun, Ristin tie –näytelmän ja hoivakotiesitysten siirtyminen. Mutta uusia juttuja tulee, ei kotkalainen kulttuuri tähän kaadu! Kunhan maltamme pitää itsestänne huolta.

sinivuokko 4 PIEN

Leskenlehdet bongattu, sinivuokot aukeamassa – kevät ja kaikki uusi tulee viruksista ja rajoituksista huolimatta. Nautitaan jokaisesta päivästä, elämästä. Virratkoon meidän jokaisen suonissa kevään ja elämän riemu yhtä vuolaana ja komeana kuin vesi Langinkoskessa!

Langinkosken kuohuja maalis19

Maila Pylkkönen toteaa:

                      Metsä on joka suuntaan.

                      Kaatuneen kuusen runko sammaloituu.

                      Siinä nousee aivan pieni

                      vaaleanvihreä ketunleivän lehti.

                      Niin nuori.

                      Kun orava kimpoaa oksalta

                      heilahtaa sydämeni niin kuin olisin sen keinu.

Säilyttäkää toiveikkuus sydämissänne – me tapaamme vielä!

 

 

 

TEATTERIRYHMÄ KIMARA RY

 

YLEISTÄ | HALLITUS | TOIMINTA

Teatteriryhmä Kimara toivottaa yleisölleen ja yhteistyökumppaneilleen

Oikein antoisaa kulttuurivuotta 2020!

mustikatjamansikat

 

Teatteriryhmä Kimara ry on perustettu vuonna 2010 ylläpitämään ja lisäämään kiinnostusta erityisesti runoon. Esitämme enimmäkseen suomalaista runoa ja proosaa kaakkoisen Suomen alueella. Jäsenille järjestämme monipuolisia harjoitus- ja esitystilanteita sekä esiintymiskoulutusta.

Kimara-ryhmän perustaja on näyttelijä Eila Tuomainen, joka on nykyisin ryhmämme kunniajäsen. Teatteriryhmä Kimara rekisteröitiin viralliseksi yhdistykseksi 2014. Kimara hyväksyttiin 2018 Suomen Lausujain liiton yhteisöjäseneksi.

Teatteriryhmä Kimaran filosofiaan kuuluu tehdä varsinkin runoutta ja erilaisia runoilijoita tunnetuksi. Rakennamme toiveidenne mukaisia runo- ja musiikkikokonaisuuksia tilaisuuksiinne.

Ottakaa rohkeasti yhteyttä:

Leena-Kaisa Kivioja, puh. 040 836 2553

Esko Junkkari, puh. 050 340 6506, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tervetuloa Kimaran matkaan - sydämestä sydämeen!

Teatteriryhm Kimara logo

 

 

 

   
   
Nelosteatteri 2019